Between Worlds

Yhdeksän maata. Yksi tapa katsoa.

Karoliina Tuomisto · Read time ~ 6 min

Between Worlds — kansikuva

Issue · 2026

Maailma vei perhettämme maasta toiseen siitä lähtien, kun olin reilun vuoden ikäinen. Mikään yksittäinen paikka, kulttuuri tai tapa elää ei koskaan ehtinyt muodostua ainoaksi tavaksi nähdä maailmaa.

Kasvoin siihen, että ihmiset, kielet, tavat ja koko todellisuus voivat muuttua ympärillä hetkessä. Samalla opin lukemaan huoneita, tunnelmia ja ihmisiä hyvin tarkasti. Kun on jatkuvasti uusi, alkaa vaistomaisesti tarkkailla miten ihmiset toimivat, mihin voi luottaa ja miten eri maailmoissa kuuluu käyttäytyä.

Siksi opin myös mukautumaan, ehkä liiankin hyvin. Moni piirre, jonka nykyään tunnistan vahvuudeksi, syntyi alunperin tarpeesta sopeutua. Opin sujahtamaan nopeasti uusiin tilanteisiin, löytämään yhteyden hyvin erilaisiin ihmisiin ja rakentamaan turvan liikkeessä.

Tämä kokemus vaikuttaa edelleen tapaani nähdä ihmiset, kasvu ja muutos. Perspektiivi on tullut elämästä maailmojen välissä.

Eikä liike ole koskaan pysähtynyt. Yhdeksän kotimaan lisäksi olen vieraillut yli 70 maassa ja huomaan edelleen hakeutuvani uusiin ihmisiin ja kokemuksiin lähes vaistomaisesti.

Karoliina lapsuudessa

— Childhood, somewhere between

Yhdeksän kotimaata ja neljä maanosaa.

Iran

Puolitoistavuotiaan ensimmäinen muutto.

Siitä alkoi elämä, jossa maailma vei perhettämme mukanaan, eikä koti enää tarkoittanut yhtä paikkaa.

Saudi-Arabia

Taivas oli mosaiikkilaatan sininen ja aurinko currynkeltainen.

Pitkäaikaisin lapsuuteni kodeista. Maa, jossa maailma alkoi vähitellen hahmottua.

Somalia

Kotimme hieman päiväntasaajan eteläpuolella.

Kirjekoulua aamuisin, Intian valtameressä pulikointia iltapäivisin.

Nepal

Lumihuippuiset, maailman korkeimmat vuoret näkyivät koulupöytäni äärestä kirkkaina päivinä.

Yksi elämäni merkityksellisimmistä maista. Hiljainen muistutus siitä, että maailmassa on aina jotain itseä suurempaa.

Suomi

Kylmä ja metsäinen maa, jota kutsuin kodiksi, vaikka olin viettänyt siellä niin vähän aikaa.

Muistan edelleen ensimmäiset lumihiutaleet. Palatessa Suomeen huomasin ensimmäistä kertaa, ettei minun tapani katsoa maailmaa ollutkaan kaikille itsestäänselvyys ja kuinka erilaisessa todellisuudessa olin kasvanut. Suomi oli paikka, johon kuuluin enemmän paperilla kuin kokemuksen kautta.

Filippiinit

Metro-Manilan sykettä, ihmisvilinää ja kaukaisia rantoja, jotka eivät tuntuneet todellisilta.

Jossain täällä lapsuuden jatkuva yhdessäolo alkoi muuttua elämän erillisiksi reiteiksi.

Singapore

Modernius, temppelit, tropiikki ja pilvenpiirtäjät samassa maisemassa.

Koti, johon palasin enää lyhyiksi hetkiksi.

Kolumbia

Vuoristoteitä, hevosia ja Pan-American highwayn loputtomia rekkoja.

Maa, joka jäi ihon alle tavalla, jota en osannut silloin vielä selittää.

Englanti

Rolling hills, brittihuumori ja Lontoon rytmi mun sydämessä.

Maa, jossa opiskelin ja jonne työ toi minut takaisin yhä uudelleen.

Maailma ei koskaan ole tuntunut vieraalta. Siksi elämännälkä vie jatkuvasti uusiin tilanteisiin.

Karoliinan ensimmäinen passi, SuomiKaroliina lapsena koulun matkalla, eväsrasia kädessäKaroliina pienenä kissa sylissä
Lapsuus, maailmojen välissä
Karoliina kamelirivin kanssa autiomaassa
Camel whisperer
Karoliina kalliolla, Himalaja taustalla
Himalayas
Karoliina Lontoon kattojen yllä
London, baby!